Ruokaa, ruokaa, ruokaa... Sipsiä, dippiä, karkkia, siideriä, viinaa, kermavaahtoa, banaania ja suklaata, kaikkea mahdollista ja paljon, kokoajan. Why, why god why?!
Hmm... Mielihyvän tavoittelua jonkin muun puutteessa? Ehdottomasti. Se aika kuukaudesta: "Esimerkiksi suklaanhimoa erikoislääkäri Annika Tulenheimo-Silfvast pitää merkkinä siitä, että nainen pyrkii tiedostamattomasti korjaamaan serotoniinin epätasapainoa makeaa syömällä." Niin ja sitä kun on taas sinkku... Ei oo läheisyyttä, ei sitä odottelua, että millon se vastaa mun viestiin, ei SEKSIÄ. Sitä sen täytyy olla, seksiä. Seksiäseksiäseksiä.
Tuntuu vähän rankalta olla tän hetkinen tilanne välillä. Olla tässä yksin, järjestää kaikki yksin ja saada kaikki toimimaan ja palojen loksahtavan yhteen. Kyllähän saan tukea joka puolelta ja se onkin tosi tärkeää, mutta kukaan ei silti ole tässä samassa tilanteessa kuin mä, siksi se on täysin eri asia. Olla kohta koditon eikä mitään varmuutta tulevasta tai kaikista nykyisistäkään asioista, ei turvaa. Ehkä sitten vaan lohduttaudun painumalla sängyn alle ja mässäilemmällä kokoajan. Kyyhötän täällä neljän seinän sisällä omissa oloissa unohtaen muun maailman ja toisaalta odotan niin innolla sitä kaikkea tulevaa. Ristiriitaista, mutta pääosin mieli on hyvä.