Paljon on ehtinyt tapahtua viime kirjoituksesta. Viime viikko oli tosi rakas. Tein 9 päivän työputken ja töissä tuntui moni asia pistävän vastaan. Kaiken vapaa-ajan vain pakkailin tavaroita, elämääni, laatikoihin. Samalla yritin saada tulevaa asukasta kiinni, koska mun oli tarkoitus luovuttaa avaimet hänelle. Tyypillä vaan sattui olevan puhelin kiinni koko viikon. Noh, eipä se nyt niin mun ongelma ole, kun ei ole enää mun kämppä. Olin myös pyytänyt isääni auttamaan muuttoauton/kuskin hommaamisessa ja hän lupaskin, että kaikki on ok. Sitten viimeisenä iltana ei enää ollutkaan, vaan mun koko elämäni olis ollut matkalla ensin jonnekin firman Helsingin terminaalin nurkkaan. Jepjep. Nukuin seuraavana yönä noin 4 h. Isäpuoli hoitikin Australiasta käsin mulle vuokratun muuttoauton ja täti tuli miehensä kanssa hakemaan mua ja tavaroita. Nyt oon siis koditon!!!

Hengailen täällä kaverin luona yksin, kun hän on on poikaystävänsä kanssa yksissä pikkujouluissa. Tuntuu välillä melko oudolta tää tilanne. Turhauttaa. Oli niin paljon tekemistä vielä muutama päivä sitten ja nyt ei ole mitään. Lisäksi on vieraassa kodissa eikä osaa oikein olla täysin kuin kotonaan. Mutta on täällä mukavaa ja kaveri on paras. :)

Sain myös vihdoin takas takuuvuokrat, joista vuokranantaja oli vetänyt miinusta vähän, kun sopimus purkautui aiemmin. Toisaalta vituttaa, kun minä kuitenkin tein kaiken työn, ettei hänelle koituisi tästä kustannuksia tai mitään ja silti... Parempi silti, ettei kaikki mennyt. Tänään tuli myös veronpalautukset, jee! Matkakassa kertyy mukavasti. Joululahjaks mulle myös luvattiin mielummin rahaa, jos joku sellasia vielä jakaa (lahjoja siis, tälle ei-enää-pienelle-lapselle). Veronpalautuksien lisäks tuli postista kirje sain vihdoin haettua passini Thaimaan viisumin kera kirjattuna kirjeenä. Huh, passi on turvassa taas ja saatan päästä matkaankin. Nyt oon vain kadottanut toisen pankkikorttini...

Onnea myös Bangkokiin! Tai siis onnea mulle ja kaikille muille lentokonetta käyttäville reissulaisille... Helpottaa.